Seinäjoeltakin ambulanssi Ukrainaan – kuljettajana kolme F-piirin miestä
15.4.2026

Suomalaisten leijonien suurponnistus Ukrainan hyväksi on ollut ambulanssien ostaminen sikäläisen väestön tueksi. Ambulanssien tarve on kova niin sota-alueella kuin koko Ukrainassa. Ambulansseilla pelastetaan satoja ihmishenkiä; yhdellä ambulanssilla jopa 70 ihmishenkeä kuukaudessa.
Nyt mukana on myös seinäjokelaisten Lions-klubien hankkima ambulanssi. Kun Lions Club Seinäjoki mietti oman 70-vuotisjuhlansa järjestämistä, niin klubin presidentti Timo Teräs toi esille ajatuksen, että Seinäjoen klubit voisivat yhdessä kerätä varat yhteen ambulanssiin. Klubit ryhtyivät puuhaan, ja keräys "Ambulanssi Ukrainaan" järjestettiin joulu-maaliskuun aikana.
Hankittu käytetty ambulanssi on noin 15 000 euron arvoinen. Pienkeräyksen lisäksi Seinäjoen klubit hankkivat lahjoituksia lähialueen yrityksiltä ja muilta yhteisöiltä. Klubit keräsivät jäseniltään lahjoitusvarat ja ne tilitettiin yhdessä klubin lahjoituksen kanssa Seinäjoen Leijonat ry:n tilille.

Seinäjoen ambulanssin hoitotarvikkeet ja muut varustukset oli hankkinut ukrainalaisten Seinäjoen toimintakeskus puheenjohtajansa Virpi Perälän johdolla. Ambulanssin siunasi matkaan Vaasan ortodoksisen kappeliseurakunnan pappi isä Andrei.
Kaksitoista autoa
Seinäjoen ambulanssi matkasi Kiovaan yhdessä yhdentoista muun ambulanssin kanssa viikolla 12 ja kuljettajat palasivat takaisin Suomeen seuraavalla viikolla. Ambulanssi siirtyi "Ambulanssi-3" -hankkeeseen Ukrainan terveydenhuollon auttamiseksi. Varoja tälle hankkeelle, jota Suomessa hallinoi LC Ylivieska, on kertynyt jo 180 000 euroa, ja odotettavissa on, että jopa 200 000 euroa saatetaan saavuttaa. Näillä rahoilla on ostettu jo 13 ambulanssia, joista yksi meni vikatilaan, eikä sitä saatu ajoissa vapautetuksi.
Paljon on kilometrejä mittareihin kertynyt, kun autoja on kierrätetty eri Lions-tilaisuuksissa. Huollot, vakuutukset, polttoaineet ja varustaminen ovatkin vieneet useamman kymppitonnin. Laivaliput ja paluulennot maksavat, samoin majoitukset Ukrainassa.
"Tiedämme, minne suojautua"
Venäjä on pommittanut säännöllisesti Kiovaa ja juuri ennen matkaa yksi ilmatorjunnan alas ampuma drooni tippui jopa Maidanin aukiolle. PCC Heikki Hemmilä kertoi, että drooni putosi juuri niille portaille, joilla Hemmilän ensimmäisellä ambulanssireissulla otettiin vastaan kaksi uutta Lionia.
– Paikalliset ystävämme pitävät meistä kyllä hyvää huolta, ja tiedämme jo kokemuksesta, minne suojautua, Hemmilä vakuutti.

F-piirin piirikuvernööri Jari Pärnänen piti matkasta päiväkirjaa. Hän kertoo, että matkaan lähdettiin keskiviikkona 18.3.
– Tarkkaa lähtöpäivää tai reittiä ei saanut etukäteen kertoa turvallisuussyistä. Kuskeiksi saimme, matkan vaaroista huolimatta, kymmeniä tarjokkaita. Matkaan lähti kaikkiaan 27 henkeä, joista kaksi ukrainalaista. Kaksi kuskeista osasi tarvittaessa korjata autoja ja kolme kuskeja. Varmuuden vuoksi mukana oli myös rajavalvonnan, lainvalvonnan ja sielunhoidon ammattilaiset, Pärnänen kertoo.
Ambulanssit olivat ennen lähtöä esillä Helsingissä Narinkkatorilla.
– Paikalla oli myös Ukrainan suurlähetystön edustaja toivottamassa onnea matkaan. Noin kello 19 lanssit ajettiin laivaan ja me kuskit siirryimme päivälliselle.

Suljettu raja-asema
Torstaina 19.3. kuskien herätyskello soi jo ennen kuutta.
– Ambulanssit ajettiin laivasta ulos kuudelta. Satamasta kaikki 12 autoa lähtivät kolmen auton ryhmissä etukäteen määrätyssä järjestyksessä kohti Via Baltikaa, jota ajettiin Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan läpi. Varsovasta käännyttiin kohti Ukrainan rajaa, Jari Pärnänen selvittää.
Ukraina ja Puolan rajalle saattue ehti kahdelta yöllä.
– Siellä olikin yllätys vastassa. Se raja-asema, josta oli tarkoitus mennä yli, olikin suljettu henkilöautoliikenteeltä, ja jouduimme ajamaan noin 40 kilometriä pohjoiseen seuraavaan rajanylityspaikkaan. Rajanylitys kesti jonoon saapumisesta Ukrainan puolelle pääsemiseen 7 tuntia.
Kuoppaisia kinttupolkuja pitkin piileskellen
Rajanylityspaikalta autosaattue ajoi muodostelmassa huoltoasemalle, jossa paikallinen isäntä Volodymyr Kuptsov tiimeineen oli suomalaisia vastassa.
– Kaikki autot tankattiin heidän piikkiinsä ja joimme lisäksi aamupäiväkahvit. Siitä tiiviin saattueen muodossa kohti Lviviä. Ilmeisesti johtajamme halusi piilotella kaupunkiin tuloamme, kun loppumatkan kiersimme melkoisen kuoppaisia kinttupolkuja, Pärnänen arvelee.
– Loppumatka kaupungin keskustaan piti tietenkin ajaa julkisesti katuja pitkin. Letkan koossa pitämiseksi jouduimme ajamaan osia kaupungista vilkut päällä, ettei letkamme katkeaisi liikennevaloissa. Autot ajettiin parkkiin kaupungintalon välittömään läheisyyteen.
Tuossa vaiheessa kello oli jo iltakuuden tienoissa.
– Runsaan päivällisen jälkeen ilta ei jatkunut myöhään. Olimme erittäin väsyneitä, koska edellisyö tuli kuitattua noin yhden tunnin unilla, Jari Pärnänen paljastaa.

Sodan kauhut ja traumat konkretisoituivat
Lauantaiaamuna kuljettajat pääsivät käymään paikallisessa sairaalassa, jonka nimi on kuvaavasti Superhumans (superihmiset).
– Siellä hoidetaan ja kuntoutetaan henkilöitä, joilta on yksi tai useampi raaja amputoitu. Heille valmistetaan ja kiinnitetään proteeseja sekä valmennetaan selviytymään normaalista elämästä, Pärnänen valaisee.
– Kuten yleensä, rahasta on huutava pula ja klinikka etsii kuumeisesti ympäri maailman rahoittajia toiminnalleen. Esimerkiksi heidän 3D-tulostimensa, jolla valmistetaan proteeseja, on noin miljoonan dollarin arvoinen. Tässä sairaalassa tuliva koskettavasti ja konkreettisesti näkyviin sodan kauhut ja traumat.



Kiovassa koettiin ilmahälytyksiä
Maanantaina 23.3. aamukymmeneltä alkoi vauhdikas matka kohti Kiovaa.
– Ajoimme saattueessa, eli etummainen ja takimmainen pitivät vilkut päällä ja ajoneuvojen välit pyrittiin pitämään mahdollisimman lyhyenä. Lisäksi autoissa oli K-tarra keltaisella pohjalla sekä edessä että takana. Välien pitäminen kohtuu lyhyenä oli välillä vaikeaa, koska tiet olivat kuoppaisia, liikennettä oli paljon ja vauhti kohosi välillä melkoiseksi. Kaksikaistaisella tiellä jopa 150 km/h, Pärnänen päivittelee.

– Autot ajettiin paikallisen klinikan pihaan riviin noin kello 18, ja se tarkoitti, että me emme enää niillä ajaneet sen jälkeen.
Hotellille kuskit pääsivät illalla puoli yhdeksän aikaan "väsyneinä ja onnellisina".
– Päivällisen jälkeen jouduimme olemaan pommisuojassa kaksi tuntia ilmahälytyksen vuoksi. Mitään pommeja tai droonia ei kuitenkaan Kiovaan saapunut. Ehkä niitä ei sinne edes ammuttu, taikka koska Kiova on tehokkaasti suojattu ilmatorjunnalla, niin ne on ammuttu alas.

Jälleen ilmahälytys
Tiistaiaamuna kuskit pääsivät käymään klinikalla, jonne ambulanssit edellisenä iltana ajettiin. Suurlähettiläs kävi tervehtimässä, ja ukrainalaiset kiittelivät projektiä sekä kuskeja.
– He mainitsivat, että olemme tehneet melkoisen urotyön ensiksi kerätessämme rahat autoihin ja sitten ajaessamme ne Kiovaan. Kuinka ollakaan, kesken klinikan esittelykierroksen tuli jälleen ilmahälytys. Meidät vietiin kellarikerrokseen suojaan, mutta oppaamme menivät kuitenkin jatkamaan työtään, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, Pärnänen ihmettelee.
– Noin tunnin oltuamme kellarissa mekin poistuimme lounaalle läheiseen ravintolaan.


Maidanin aukiolla vihittiin uusi leijona
Keskiviikkona suomalaiset kävivät Suomen Lions-liiton toiminnanjohtajan Petri Kaukiaisen kanssa muun muassa Kiovan historiasta kertovassa museossa, sekä Äiti Synnyinmaa -patsaalla ja sitä ympäröivässä sotamuseossa.
– Maidanin aukiolla tapahtui iltapäivällä jotain yllättävää. Porukka kutsuttiin kolmeksi aukiolle, ja yksi kuskeistamme, Mika Pettersson, otettiin leijonaksi juhlallisella, mutta yksinkertaisella seremonialla, piirikuvernööri Pärnänen kertoo.
"Olen etuoikeutettu, että sain olla mukana"
Vihdoin keskiviikkoiltana kuljettajat lähtivät pikkubusseilla kohti Varsovaa. Matka kesti kokonaisuudessaan 16 tuntia, ja tullissa vietettiin 3,5 tuntia. Lento Suomeen lähti Varsovasta perjantaiaamuna 27.3.
– Siitä reippaasti Seinäjoen junaan ja lepäämään, että jaksaa jälleen siirtyä työhommiin, Jari Pärnänen mainitsee.
– Matka oli osittain raskas, mutta lepoaikaakin oli jonkun verran, että ehti palautua. Näimme monenlaista, myös kulttuurinähtävyyksiä. Mutta ennen kaikkea saimme tehdä konkreettista hyväntekeväisyyttä. Olen etuoikeutettu, että sain olla mukana, Jari Pärnänen korostaa.
Jari Pärnänen, Timo Sysilampi, Tarja Kojola

